maanantai 26. joulukuuta 2011
maanantai 12. joulukuuta 2011
Muutama ajatus taaperon kantamisesta
 |
| kuva lainattu www.vegetarian-nutrition.info |
Kantamisen ja sylissä pidon tarve ei radikaalisti muutu lapsen ottaessa ensiaskeleitaan. Taaperon läheisyyden kaipuu on edelleen suuri ja lapsi osaa nyt myös vaatia syliä, oman aikuisen lämpöä ja elämänvoimaa, tukemaan pientä horjuvaista mieltä. Nojautuminen isän tai äidin kehoa vasten, piiloutuminen liinan liepeen taakse tai hiljainen katseella seuraaminen, kun vanhempi puuhastelee omia hommiaan, vahvistaa tunnetta siitä ettei tarvitse pärjätä yksin, minä voin vain olla. Suurimmat vihan puuskat saan parhaiten asettumaan läsnäololla ja liinakyytiin nostamalla. Konstit on monet, sano...
Kantoliinatukihenkilöiden marraskuisesta tapaamisesta jäi mieleen evoluutiobiologi Tiina Kaitaniemen näkokulma taaperon kantamiseen. Kaitaniemi kommentoi, että läheisyys auttaa ihmistä aina. Me tarvitsemme toisen ihmisen läheisyyttä ja lämpöä ollaksemme ihmisiä, vauvasta vaariksi asti. Haluaisin muistaa tämän asian itse paremmin, sillä väsyneenä ja kaikenlaisten kipujen ja ahdistusten äärellä kääriydyn usein villaisiin vaatteisiin ja omien raajojeni sisälle sen sijaan että kurottaisin kohti läheisiäni. Lapseni on viisaampi kuin minä, ja vaatii syliä mitä vivahteikkaimmin tavoin.
Jos perhe nauttii retkeilystä, on mitä parhain aika alkaa tutkia lähimetsiä yhdessä ja kopata lapsi reppukyytiin, kun kävely väsyttää. Kaikki koiranulkoiluttajat ehkä myös pitävät mahdollisuudesta kävellä reippaasti lapsi selkäkyydissä, ja poiketa tutuille metsäpoluille.
Kirjoitan selkäkyydistä tai ”reppukyydistä”, sillä taaperon kantaminen on paljon juuri sitä, ainakin ulkoillessa. Lapsen painon noustessa, on kantajalle miellyttävää nostaa lapsi selkäpuolelle. Kotioloissa kanniskelu on usein lyhyempiä läheisyyden tankkaushetkiä, jolloin rengasliina tai lonkkasidonnat antavat mahdollisuuden lonkalla kantoon. Lapsi on helppo nostaa kyytiin ja pois nopeaankin tahtiin. Edessäkin sopii hyvin kantaa, lapsesta ja lapsen painosta riippuen. Kaikki mahdollisuudet ovat käytettävissä!
Jos vanhempi kiinnostuu tässä vaiheessa kantomahdollisuuksista, ei ole missään nimessä myöhäistä aloittaa. Taaperoiässä alkaa yleensä yksi kantamisen kultakausista, sillä lapsi nauttii kantamisesta, ilmaisee ilonsa kyytiin pääsystä ja osaa tehdä yhteistyötä liinaan tai reppuun laitettaessa. Kantovälineen valinnassa kannattaa pitää perussääntö mielessä. Asennoksi haetaan edelleen sammakko-asentoa, jossa jalat ovat leveästi auki, polvet pepun tasolla tai ylempänä. Tuki ulottuu polvitaipeesta toiseen ja pepusta noin lapaluiden tai mahdollisesti hartioiden korkeudelle, riippuen pitääkö lapsi käsiään ”vapaana” tai vartaloaan vasten.
Taaperokantamisen haasteisiin liittyy lapsen kasvu. Painoa kertyy lapsesta riippuen ensimmäisen vuoden aikana mahdollisesti yli 10kg ja, ainakin meillä, seuraavan vuoden aikana 4-5kg. Itse olen kokenut lapsen painon haasteeksi, ja vähentänyt pitempiä kanniskeluja sen vuoksi. Miehet astuvat tässä mitä parhaimpaan kantorooliin voimiensa vuoksi. Toki painoon tottuu, koska se kertyy hiljalleen.
Jos lasta on kantanut ergonomisessa repussa n. 6kk jälkeen, ei taaperoikäinen ehkä enää mahdu samaan reppuun pituuskasvun vuoksi. Markkinoilla on hyviä taaperoreppuja kaupan, ja niitä on helppo käyttää, esim. Wompat, Tula, Ergo … Usein myös miehet innostuvat kantamaan näiden ”teknisempien” reppujen kanssa, eikä liinasolmut ehdi ahdistaa. Hankinta on toki arvokas, sillä käytettynä näitä reppuja ei ole kovin paljon (vielä) liikkeellä. Lainaamolla ei valitettavasti ole tällä hetkellä taaperoreppua lainattavaksi, mutta jos olet kiinnostunut kokeilemaan, voin kysellä jos sellainen löytyisi.
Neliöliinat ovat eräänlaisia kompromisseja kantorepun ja liinan välillä. Lapsi on helppo sitoa kyytiin ja kantotuntuma muistuttaa liinaa pehmeiden hihnojen vuoksi. Neliöllä voi kantaa myös edessä kasvot kantajaan päin, riippuen toki taaperon koosta ja innokkuudesta seurata maailmanmenoa.
Kudotut liinat ovat myös mitä parhaimpia taaperokantamisen välineitä. Ne vaativat käyttäjältään hieman perehtymistä ja harjoittelua, mutta palkitsevat ihanalla kantotuntumalla. Henkilökohtaisesti pidän liinoista eniten, mutta lapsi ei aina ole samaa mieltä (etenkään ulkovaatteet päällä!), joten meillä käytetään niin neliöliinaa kuin kudottua liinaa tilanteesta riippuen.
Liitän mukaan muutaman videolinkin.
Iloista joulun odotusta!
Lämpimin terkuin Helena
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)