Näinkin voi liinaa käyttää

Joulu on väsyttävää aikaa. :)

Muutama ajatus taaperon kantamisesta

kuva lainattu www.vegetarian-nutrition.info

Kantamisen ja sylissä pidon tarve ei radikaalisti muutu lapsen ottaessa ensiaskeleitaan. Taaperon läheisyyden kaipuu on edelleen suuri ja lapsi osaa nyt myös vaatia syliä, oman aikuisen lämpöä ja elämänvoimaa, tukemaan pientä horjuvaista mieltä. Nojautuminen isän tai äidin kehoa vasten, piiloutuminen liinan liepeen taakse tai hiljainen katseella seuraaminen, kun vanhempi puuhastelee omia hommiaan, vahvistaa tunnetta siitä ettei tarvitse pärjätä yksin, minä voin vain olla. Suurimmat vihan puuskat saan parhaiten asettumaan läsnäololla ja liinakyytiin nostamalla. Konstit on monet, sano...

Kantoliinatukihenkilöiden marraskuisesta tapaamisesta jäi mieleen evoluutiobiologi Tiina Kaitaniemen näkokulma taaperon kantamiseen. Kaitaniemi kommentoi, että läheisyys auttaa ihmistä aina. Me tarvitsemme toisen ihmisen läheisyyttä ja lämpöä ollaksemme ihmisiä, vauvasta vaariksi asti. Haluaisin muistaa tämän asian itse paremmin, sillä väsyneenä ja kaikenlaisten kipujen ja ahdistusten äärellä kääriydyn usein villaisiin vaatteisiin ja omien raajojeni sisälle sen sijaan että kurottaisin kohti läheisiäni. Lapseni on viisaampi kuin minä, ja vaatii syliä mitä vivahteikkaimmin tavoin.

Jos perhe nauttii retkeilystä, on mitä parhain aika alkaa tutkia lähimetsiä yhdessä ja kopata lapsi reppukyytiin, kun kävely väsyttää. Kaikki koiranulkoiluttajat ehkä myös pitävät mahdollisuudesta kävellä reippaasti lapsi selkäkyydissä, ja poiketa tutuille metsäpoluille.

Kirjoitan selkäkyydistä tai ”reppukyydistä”, sillä taaperon kantaminen on paljon juuri sitä, ainakin ulkoillessa. Lapsen painon noustessa, on kantajalle miellyttävää nostaa lapsi selkäpuolelle. Kotioloissa kanniskelu on usein lyhyempiä läheisyyden tankkaushetkiä, jolloin rengasliina tai lonkkasidonnat antavat mahdollisuuden lonkalla kantoon. Lapsi on helppo nostaa kyytiin ja pois nopeaankin tahtiin. Edessäkin sopii hyvin kantaa, lapsesta ja lapsen painosta riippuen. Kaikki mahdollisuudet ovat käytettävissä!

Jos vanhempi kiinnostuu tässä vaiheessa kantomahdollisuuksista, ei ole missään nimessä myöhäistä aloittaa. Taaperoiässä alkaa yleensä yksi kantamisen kultakausista, sillä lapsi nauttii kantamisesta, ilmaisee ilonsa kyytiin pääsystä ja osaa tehdä yhteistyötä liinaan tai reppuun laitettaessa. Kantovälineen valinnassa kannattaa pitää perussääntö mielessä. Asennoksi haetaan edelleen sammakko-asentoa, jossa jalat ovat leveästi auki, polvet pepun tasolla tai ylempänä. Tuki ulottuu polvitaipeesta toiseen ja pepusta noin lapaluiden tai mahdollisesti hartioiden korkeudelle, riippuen pitääkö lapsi käsiään ”vapaana” tai vartaloaan vasten.

Taaperokantamisen haasteisiin liittyy lapsen kasvu. Painoa kertyy lapsesta riippuen ensimmäisen vuoden aikana mahdollisesti yli 10kg ja, ainakin meillä, seuraavan vuoden aikana 4-5kg. Itse olen kokenut lapsen painon haasteeksi, ja vähentänyt pitempiä kanniskeluja sen vuoksi. Miehet astuvat tässä mitä parhaimpaan kantorooliin voimiensa vuoksi. Toki painoon tottuu, koska se kertyy hiljalleen.

Jos lasta on kantanut ergonomisessa repussa n. 6kk jälkeen, ei taaperoikäinen ehkä enää mahdu samaan reppuun pituuskasvun vuoksi. Markkinoilla on hyviä taaperoreppuja kaupan, ja niitä on helppo käyttää, esim. Wompat, Tula, Ergo … Usein myös miehet innostuvat kantamaan näiden ”teknisempien” reppujen kanssa, eikä liinasolmut ehdi ahdistaa. Hankinta on toki arvokas, sillä käytettynä näitä reppuja ei ole kovin paljon (vielä) liikkeellä. Lainaamolla ei valitettavasti ole tällä hetkellä taaperoreppua lainattavaksi, mutta jos olet kiinnostunut kokeilemaan, voin kysellä jos sellainen löytyisi.

Neliöliinat ovat eräänlaisia kompromisseja kantorepun ja liinan välillä. Lapsi on helppo sitoa kyytiin ja kantotuntuma muistuttaa liinaa pehmeiden hihnojen vuoksi. Neliöllä voi kantaa myös edessä kasvot kantajaan päin, riippuen toki taaperon koosta ja innokkuudesta seurata maailmanmenoa.

Kudotut liinat ovat myös mitä parhaimpia taaperokantamisen välineitä. Ne vaativat käyttäjältään hieman perehtymistä ja harjoittelua, mutta palkitsevat ihanalla kantotuntumalla. Henkilökohtaisesti pidän liinoista eniten, mutta lapsi ei aina ole samaa mieltä (etenkään ulkovaatteet päällä!), joten meillä käytetään niin neliöliinaa kuin kudottua liinaa tilanteesta riippuen.

Liitän mukaan muutaman videolinkin. 

Heinolan liinalainaamon Marin selkeä ja hyvä sidonta eteen. 

Jordanin selkäreppu 

MrsIiwi tekee tuetun selkärepun; video joka oli minun selkäsidontaperuskoulu :)

Iloista joulun odotusta!

Lämpimin terkuin Helena 

3kk- 1v. vauvan kantaminen

Olen mielessäni jakanut lapsen kantamisen noin kolmeen jaksoon: vastasyntynyt, +3kk-1v. ja taaperokantaminen. Tämä siksi, että olen kokenut näissä omia piirteitään joita on tässä helppo nostaa esiin. Nyt siis vuorossa vauva joka hiljalleen alkaa avautua maailman tapahtumia ja ääniä seuraavaksi aktiiviseksi toimijaksi. Lapsen uteliaisuus maailmaa kohtaan lisääntyy, mutta hän ei vielä pääse itse liikkumaan täysin halujensa mukaan. Fyysinen läheisyys vanhempaan on edelleen luonnollista ja välttämätöntä. 

Jos vastasyntyneen vauvan vaihe meni kaiken uuden omaksumisessa ja opettelussa, ei ole yhtään myöhäistä aloittaa lapsen kantamista nyt. Lapsen käsittely on jo tuttua puuhaa ja lapsi on tottunut hoivaajansa otteisiin. Voit aloittaa yhden perussidonnan harjoittelusta, esimerkiksi kietaisuristi2, ja tutustua pikkuhiljaa muihin sidontoihin ja kantotapoihin. Jos vastaan tulee ongelma joka ei ratkea kokeilemalla uudelleen, ota rohkeasti yhteyttä liinatukihenkilöön tai liinailevaan tuttuun. Usein ongelma on helposti ratkaistavissa, kun joku toinen katsoo sidontaa ”ulkopuolelta”.

Liinassa kantaessa lapsi on kasvot kantajaan päin oli lapsi kantajan etu-tai selkäpuolella. Tällä halutaan varmistaa lapsen mahdollisuus painaa kasvot kantajaa vasten, mennä piiloon, jos ympäröivän maailman aistitulva tuntuu liialliselta. Edessä kannettaessa lapsi näkee kantajansa kasvot; hänellä on mahdollisuus seurata vanhemman ilmeitä ja tunnetiloja, yhdistää niitä ympäröiviin tapahtumiin ja resonoida vanhemman olemuksen kanssa. Näin hän oppii kokemaan ja reagoimaan ympäristöönsä aikuisen esimerkin kautta.

Kasvot kantajaan päin on kantajan kannalta myös ergonomisempaa, koska painopiste on silloin lähempänä kantajan vartaloa.

Lapsen ensimmäinen vuosi on suurten muutosten ja kiivaan kehityksen aikaa. Siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa kannatella itseään hän alkaa kurkkia sylistä poispäin ja ehkä kimpaantuu jos ei näe muuta kuin äidin rintakehän. Kotioloissa kannoin itse poikastani lonkalla rengasliinan avulla, jolloin pystyin puuhastelemaan ja lapsi pystyi seuraamaan ympäristöään innostuksensa mukaan.

Selkään lasta voi sitoa sitten kun hän kannattelee itseään ja se antaa taas uusia mahdollisuuksia kantamiseen. Selässä kantaminen on kevyempää eikä rajoita kantajaa näkemästä esimerkiksi maahan. Selkäsidonnat ovat oma opettelemisen paikka, ja osuu aikaan jolloin lapsen kärsivällisyys on vielä lyhytkestoista. Yksi hyvä selkäsidonta auttaa alkuun ja lapsen kasvaessa valikoimaa voi laajentaa omien mieltymysten mukaan.

On hyvä muistutella itselleen, että liinojen käytön on tarkoitus olla hauskaa ja elämää helpottavaa, myös perhe-elämää rikastuttavaa. Jos mieli täytyy ristiriidoista, kiukuttaa tai ahdistaa, on aina mahdollista pysähtyä hetkeksi. Hengittää, ja kuunnella itseään. Onko kantamisessa jokin selkeä asia mikä ei toimi tai aiheuttaa ahdistusta? Minkälaisia ovat juuri tämän lapsen yksilölliset tarpeet ja mieltymykset? Minkälaista palautetta lapsi antaa kantamisesta? Liittyvätkö omat hankalat tunteet johonkin suurempaan vanhemmuuden teemaan, kuten oman ajan puutteeseen? Haluanko kantaa, ja jos haluan, missä tilanteissa? Kaipaanko vertaistukea tai apua?

Lainaamoista voi kysellä apua kantovälineen valintaan, sillä valikoimaa tämän ikäisen lapsen  kantamiseen löytyy paljon!

Vastasyntyneen kantaminen

Monet aloittavat vauvan kantamisen silloin kun vauva on vastasyntynyt tai varsin pieni, joten keräilen tähän muutaman videolinkin joissa sidontoja käydään läpi. Jos olet aloittamassa liinaan tutustumista, saattaa asiaa helpottaa kerran tai parin harjoittelu kokeneemman liinailijan kanssa. Videot kun eivät koskaan vastaa juuri siihen omaan ongelmaan. Kunnioita omia tuntemuksiasi ja ole avoin ratkaisuille.

Vastasyntyneen vauvan kanssa harjoittelussa on hyvä huomioida seuraavaa:

Jalat voivat jäädä luotevasti kippuraan vartaloa myötäillen. Vauva alkaa avata jalkojaan vasta noin parin viikon iässä "sammakkoasentoon", mutta vauvan koosta riippuen tällä asennolla ei ole vielä sittenkään mikään kiire. Ota hetki aikaa ja tunnustele asentoa ensin pitelemällä lasta ilman liinaa, vartaloasi vasten ja tukemalla vauvaa käsin. Mikä on luonteva, mukava asento johon vauva ja sinä asetutte? 

On todennäköistä, että vauva asettuu rintalastasi päälle, kääntää korvansa ja kuuntelee sydämesi sykettä ja hengityksesi liikettä. Sinä yletyt nuuhkimaan ja pusuttelemaan vauvan päälakea. Toinen kämmenesi tukee vauvan peppua ja samaan kämmeneen mahtuu vauvan jalkapohjat. Selkä on pyöreä, polvet peppua korkeammalla. Tätä asentoa kannattaa imitoida myös liinan kanssa. Alla olevassa linkissä on yksi mielestäni hyvä video.

Vastasyntyneen kantaminen liinassa

Jos imetät, niin voit auttaa maidon nousua pitämällä lasta ihokontaktissa aina kun mahdollista. Voit sitoa liinan päällesi ilman paitaa ja ottaa vauvan kyytiin pelkässä vaipassa. Vauva ilmaisee hienovaraisin elkein nälkänsä hamuilulla, "nokkimalla" ja mahdollisesti ynisemällä. Imettäjiä rohkaistaan reagoimaan näihin merkkeihin ennen itkua. Imettäminen onnistuu myös liinakyydissä olevan vauvan kanssa, josta liitän mukaan linkin. Tätä sidontaa voisin suositella ensisijaisesti tottuneelle liinailijalle jolle imetyskään ei ole uusi asia, tai sitten tutustumaan sidontaan tukihenkilön avustamana. Liinailun opettelua ja imetyksen opettelua ei  kannata yhdistää, eikä masentua jos näiden yhdistelmä ei onnistu tai tunnu luontevalta. Jos vasta harjoittelet imetystä vauvan kanssa, keskity siihen rauhassa ja harjoittele liinailua eri tilanteessa. Rohkaisen silti kokeilemaan ja tunnustelemaan mikä tuntuu itsestä mukavalle ja luontevalle. Oma kokemuksesi on vankka opastaja!

Imetys liinassa 

Jos vauvasi on jo isompi ja harkitset vasta nyt liinailun aloittamista ei ole missään nimessä myöhäistä! Lisään niistä omat juttunsa.

Lämpimin kantoterveisin Helena

Kantoliinailuviikko 10.-16.10.2011

Suomessakin vietetään tulevalla viikolla kansainvälistä Kantoliinailuviikkoa. Kantoliinayhdistys järjestään tapahtumia Helsingissä ja suuremmissa kaupungeissa saattaa tulla vastaan kantoliinakävelyllä olevia porukoita. Toivottavasti ensi vuonna ehdin jo mukaan järjestämään jotain paikallista ohjelmaa! Siihen asti voidaan harjoitella liinailua ja reppuilua lainaamon siivittämänä! Iloista kantamisen viikkoa!

Lisää lainattavia liinoja!

Lainaamo sai kaksi uutta liinaa valikoimiinsa!

Pitkä trikooliina Babyidean Mam sopii hyvin vastasyntyneen vauvan kantajalle ja aina noin 10kg- 6kk asti, kantajasta ja vauvasta riippuen. 

Didymoksen Indio, n. 4m, pehmä kudottu liina. Väri on neutraali ja tyylikäs vaalean harmaa, loimilanka vihertävä. Sopii edessä kannettaviin sidointoihin, selkäsidonnoissa perusreppuihin ja niiden sovelluksiin. Pantti 10 €.

Asikkalan kantoliinalainaamo esittäytyy

Tervehdys sinä lapsen ergonomisesta kantamisesta kiinnostunut lukija!

Asikkalan kantoliinalainaamo aloittelee toimintaansa Vääksyssä syyskuussa 2011. Vapaaehtoiseen toimintaan perustuvan liinalainaamon tavoite on tuoda kantoliinoja ja ergonomisia kantoreppuja aiheesta kiinnostuneiden saataville ja madaltaa niiden kokeilukynnystä. Liinoja ja reppuja voi lainata myös lyhytaikaiseen tarpeeseen, kuten esim. matkalle.

Kiinnostuin kantoliinoista jo odottaessani poikaani ja ajattelin ainakin kokeilla sitä vauvani kanssa. Kantoliina osoittautui kultaakin kalliimmaksi apuvälineeksi meidän arkipäivissämme ja siitä tuli myös mukava tapa olla lähekkäin. Saatoin puuhastella kotona tyytyväinen lapsi mukanani, tai pystyimme lähtemään metsäretkelle ilman rattaita. Nykyisin kannan pikkuistani varsin vähän- taapero haluaa itse juosta tai sitten äiti ei jaksa enää kovin pitkiä reissuja kantaa. Mutta edelleen se on mitä parhain lääke levottoman tai itkuisen lapsen rauhoittamiseen- tai jos keksimme poiketa tieltä houkuttelevan metsäpolun suuntaan.

Koska liinailu on ollut minulle ja lapselleni tärkeä asia, haluan rohkaista aiheesta kiinnostuneita kokeilemaan ja tunnustelemaan olisiko siitä iloa ja apua omassa arjessa. Autan parhaan taitoni mukaan liinailussa alkuun ja kokeneempien kanssa pohdin mielelläni uusia keinoja käyttää liinoja vaikkapa taaperon selässä kantamiseen. 

Lainaamo pyörii muun arkisen elämämme kyljessä eli tapaamisia pystyn järjestämään lähinnä arki-iltoihin ja viikonlopuille.

Ota rohkeasti yhteyttä!

Lämpimin terveisin, 

Helena

Kirjoittaja ja poika keväällä 2010